Kuntien digikehitys etenee Suomessa eri tahtiin ja eri vaiheissa. Rakennetun ympäristön tiedonhallinnan uudistus ja Ryhti järjestelmän käyttöönotto osoittavat, että teknologiset perusvalmiudet ovat kunnissa pääosin kunnossa, mutta arki näyttää hyvin erilaiselta eri puolilla maata. Tilanteeseen on kuitenkin löydettävissä ratkaisuja ja etenemisen tapoja kaiken kokoisille kunnille.
Kuntien digitalisaatiota tutkinut ja yli 20 vuoden ajan digiprojekteja toteuttanut hallintotieteiden tohtori Jarmo Pulkkinen Web Fellows Oy:stä kuvaa kuntakenttää selvästi eriytyneeksi.
”Koko maan tasolla kaavoituksessa ja luvituksessa on hyvät teknologiset perusvalmiudet ja työntekijät ovat digitaitoisia. Asukasluvultaan pienimmissä kunnissa digitalisaatio ei kuitenkaan ole edennyt yhtä nopeasti kuin suuremmissa”, hän sanoo.
Pulkkinen keräsi DigiFinlandin Ryhti-muutostuki-projektissa kyselyaineiston 268 kunnasta vuonna 2024. Vastauksissa näkyi selvä polarisaatio: kunnissa, joissa kaavoitusta ja luvitusta hoitaa vain 1–6 henkilöä, uudistusten vieminen eteenpäin on erityisen haastavaa.
”Itselleni se oli jopa ahaa-elämys. Vaikka motivaatiota olisi, vuorokaudessa ei vain ole tarpeeksi tunteja”, hän kuvaa.
Kyse ei ole vain järjestelmistä
Pulkkisen mukaan digikehitystä tarkastellaan kunnissa edelleen liian usein teknologiahankkeena, vaikka suurimmat haasteet liittyvät ihmisiin, osaamiseen ja ajankäyttöön.
”Kaavoitus ja luvitus ovat erikoisosaamista vaativaa asiantuntijatyötä, jolloin teknisissä ongelmissa pitää monesti ymmärtää myös asiasisältöä. Näissä kysymyksissä yleinen IT-tuki ei välttämättä pysty helposti auttamaan”, hän toteaa.
Ryhti edelläkävijäkuntia yhdistäneitä tekijöitä tarkasteltaessa teknologia oli vain yksi osa kokonaisuutta.
”Kuudesta tekijästä vain yksi koski teknologiaa. Loput liittyivät kunnan kokoon, johdon kehittämisorientaatioon, kuntien väliseen yhteistyöhön, työntekijöiden digivalmiuksiin ja aiempaan yhteishankekokemukseen”, Pulkkinen tiivistää.
Aika on suurin pullonkaula
Julkistalouden niukkuuden aikana digitalisaation resurssit puhuttavat, mutta pienissä kunnissa ongelma ei Pulkkisen mukaan ole ensisijaisesti rahoitus.
”Raha ei ratkaise ajankäytön haastetta. Kun kaavoituksesta tai luvituksesta vastaa esimerkiksi vain yksi työntekijä, on hyvin haastavaa löytää aikaa edes seurata Ryhti-kehitystä”, hän sanoo.
Jos alueidenkäyttöön ja rakentamisen lupiin liittyvä työ on yhden henkilön vastuulla, kehittämistyö jää helposti arjen perusasioiden varjoon.
”Tässä tilanteessa Ryhdin kaltaisten uudistusten edistäminen jää helposti siihen, ettei asiaa edistetä ennen kuin on aivan pakko”, Pulkkinen huomauttaa.
Mistä motivaatio syntyy – ja miten päästä liikkeelle
Pulkkinen tiivistää, että motivaatio uusien välineiden käyttöön syntyy ennen kaikkea konkreettisesti koetuista hyödyistä omassa työssä.
”Ryhti-kyselytutkimuksessamme tärkeimmiksi hyödyiksi nousivat tietojen yhtenäistäminen ja laadun paraneminen. Juuri tällaiset tekijätason hyödyt puhuttelevat”, hän sanoo.
Käyttöönottoon liittyy kuitenkin riski, että innostus hiipuu – erityisesti jos arjessa ei ole riittävästi tilaa uuden haltuunotolle.
”Motivaatio katoaa silloin, kun käyttöönotto koetaan ylhäältä saneluna ilman riittävää aikaa, osaamista tai johdon tukea”, Pulkkinen lisää.
Yksi yleisimmistä virheolettamuksista on ajatus, että Ryhti pitäisi ratkaista yksin tai että ensimmäinen askel on hankkia uutta teknologiaa.
”Kumpikaan ei pidä paikkaansa. Muutokseen voi lähteä pienin askelin”, Pulkkinen sanoo.
Hänen mukaansa kunnissa kannattaa hyödyntää olemassa olevia verkostoja: keskustella järjestelmätoimittajien kanssa sekä kysyä kokemuksia naapurikunnilta.
”Pallon voi hyvin heittää palveluntuottajien suuntaan ja kysyä, miten he näkevät tulevat muutokset”, Pulkkinen neuvoo.
Odottaminen kasvattaa osaamiskuilua
Moni kunta on valinnut strategiaksi odottamisen. Pulkkinen ymmärtää ratkaisun, mutta muistuttaa sen seurauksista.
”Odottaminen on loogista, kun perustyötkin pitää hoitaa ja lainsäädäntö, järjestelmät sekä toimintatavat vielä elävät. Hintana on kuitenkin oman ja kunnan osaamiskuilun kasvaminen”, hän sanoo.
Jos osaamista ei kehitetä ajoissa, loppuvaiheessa edessä voi olla kiireinen rysäys.
”Kuorma kannattaisi jakaa pidemmälle aikavälille. Tämä koskee myös yksittäistä työntekijää. Osaaminen kehittyy ja työ pysyy hallittavampana”, Pulkkinen toteaa.
Hän muistuttaa, että digiuudistukset eivät etene ilman johdon tukea.
”Ilman kunnan johdon kytkemistä keskusteluun tekninen toimi jää yksin paineiden kanssa”, Pulkkinen sanoo.
Lopuksi hän tiivistää näkymän tulevaan:
”Asenne kyllä löytyy useimmiten. Kysymys on siitä, mistä aika ja työrauha löytyvät. Jos digitalisaatiota ei saada Suomessa valjastettua, niin missä sitten?”, Pulkkinen kysyy.
Katso neuvot aloittamiseen
Muutos: täsmennetty 10.6.2026 artikkelin kohtaa, jossa kerrotaan aineiston keruusta.